Esilämmitys

Kun nuorempana pelasin amatöörisarjassa jalkapalloa, niin joukkueessa vallitsi yleisesti tunnelma, että pelaamaan oppii pelaamalla. No, sarja tietty hävittiin murskaavasti, mutta ainakin treeneissä oli kivaa.

Rakkaat lukijat, ensi sunnuntaina lähden parin viikon interrailille Itä-Eurooppaan. Matkasta tulee huikea vähän suuntaan sun toiseen ja lupaan kirjoitella kattavaa matkapäiväkirjaa, jonka voin jakaa kanssanne tuttuun tapaan koitoksen jälkeen. Matkavalmistelujen määrä on kuin asunnon siisteys: vähättely on kaoottinen systeemi ja liioittelu on statistinen itsemurha. Tai jotain. Joka tapauksessa tärkeimmät hankinnat alkavat olla rinkassa ja henkinen valmistautuminen maailmanmatkustamisen saloihin alkoi kai viime perjantaina, kunelämä antoi minulle viikonlopun 29.

Tässä muutamia nyansseja, joihin olen pikkuaivojani virittänyt:

Tuntemattomiin luottaminen
Perjantai-iltana tehdessäni lähtöä Jyväskylään kuulin, että paikanvaraussotkujen ja futsal-turnauksen takia 12 vaihto-opiskelijajärjestön ulkomaanvierailijan yöpyminen oli vaakalaudalla. (Ei kuitenkaan konkreettisesti.) Siivosin kiireesti, kaivoin vieraspatjat esille ja tarjosin muutamalle yösijan omasta kämpästäni siksi aikaa, kun itse olin poissa.

Kielitaito
Oli jo aika kiirehtiä bussille, kun vasta istuin työpöytäni ääreen kirjoittamaan viikonloppuvieraille ohjeita kämpän käyttöön. Kun lopulta sain kirjeeni valmiiksi, olin jo auttamatta myöhässä.

Aikautaulut & nopeat päätökset
Onneksi seuraava bussikin oli myöhässä. Ehkä vähän liiankin myöhässä… Soitin odotellessa vara-avaimeni haltijalle, ja juuri kun sain kuulla, ettei hän pääsekään avaamaan kämppäni ovea vieraille vaan minun pitäisi toimittaa isäntätaholle oma avaimeni, bussini kaarsi liikenneympyrään. Saattaisin juuri ja juuri ehtiä junaan tai sitten odottaa pari tuntia seuraavaa.

Kiire & hikoilu
Valitsin bussin. Se mateli kohti keskustaa, junan lähtöaika oli aivan tuota pikaa. Jäin strategisella pysäkillä pois ja liihotin helteisessä illassa puoli kilometriä laiturialueelle. Olisin saattanut juuri ehtiä ilman lippua junaan, mutta koska se oli kolme minuuttia myöhässä, ryntäsinkin tiskin kautta ja ehdin kuin ehdinkin saada lipun vaunusta. Säästin kolme euroa ja valuin hikeä ilmaistoimattomassa osastossa.

Odottamattomat suunnitelmanmuutokset
Soitin kotiin tiedustellakseni autokyytiä asemalta ja kävi ilmi, että loput perheenjäsenet olivat kesäteatterissa Himoksella. Lähettelin viestejä ja tiedustelin aikatauluja, mutta en saanut vastausta. Seurasi epätoivoisia ratkaisuja Jämsässä.

Epävarma kaupunkisuunnistus
Juna ei olisi seisonut enää pitkään, kun nousin, keräsin tavarani ja astuin päättäväisenä ulos vaunusta. Puhelimen akku oli loppumaisillaan, enkä tohtinut käyttää sitä navigointiin, vaan seurasin jalan Jyväskylän opasteita – olihan matkaa jäljellä enää 60 kilometriä ja kello vasta vartin yli yhdeksän. Mieli teki suunnata johonkin keskustan kuppilaan, mutta epäiltyäni kykyäni opastaa kyyti sinne päätin jatkaa kohti ysitietä ja ihastella samalla auringonlaskun värittämää maalaismaisemaa.

Suuntaa-antavat
Saavuin piakkoin ysitien varteen, mutta kyydistä ei ollut tietoakaan ja kello lähenteli iltakymmentä. Oikeastaan kaikki yhteydet vaikuttivat mykiltä eikä minulla ollut muuta kuin aikaa. Ratkaisu: suuntaa-antava. Astelin viereisen hotellin baariin ja tilasin ison oluen, joka seuranani saatoin rauhoittua ja syventyä ihastelemaan kesäillan kajoa. Maistoin ensipuraisun, ja aivan niin kuin aavistelinkin, puhelin alkoi hälyttää.

Yöpyminen tutun luona
Tutun luona, kotona, mitä näitä nyt on…? Ehdittyäni juuri siemaista huurteiseni kyyti saapui pihaan ja vei minut määränpäähän. Itse asiassa pieni seikkailu ei merkittävästi hidastanut matkaani ja loppujen lopuksi ahtaassa Huyndaissa kuulumiset vaihtuivat tehokkaammin kuin ruokapöydässä.

Pakolliset rahareiät & passin puuttuminen
Seuraavana päivänä lähdin ostoksille. Jätin auton yläkaupungille ja kävelin matkailukeskukseen hankkimaan hostellikortin. Sieltä suuntasin rautatieasemalle ostamaan kaikista pyhintä, Interrail-lippua, mutta kas vain – passini oli yhä yöpöydän laatikossa Hervannassa. En voinut edes pyytää ulkomaalaisia vierailijoita sanelemaan sen numeroa, sillä heiltä puuttui pääsy asuntooni. Oli miten oli, viimeisenä suuntasin partiokauppaan, jossa ystävällisen (ja sangen hiostuneen) myyjän avustuksella löysin itselleni istuvan ja päheän rinkan. Ja nestesäiliön. Ja passikotelon.

Itse tehty ruoka
Paluumatkalla pysähdyin marketissa. Ostin pussillisen grilliruokaa ja lavan Lapin kultaa.

Hetki täydellistä lomaidylliä
Kun palasin kotiin, iltapäivä oli jo pitkällä. Onneksi sain välittömästi kyydin seuraavaan kohteeseeni: uima-allasbileisiin Kuokkalaan. Perillä paratiisi oli jo pystyssä ja saatoin rennoin mielin uppoutua ystäväpiiriin ja virkistävään vesihauteeseen. Aurinko paistoi, musiikki soi ja ruoka oli hyvää.

Yllättävät materiaalivahingot
En tiedä kuka keksi taskulliset uimahousut, mutta vakuutusfirmaa hän tuskin perusti. Ei sillä, vain täysi kenopää syyttäisi muita kuin itsään uima-altaassa teutaroimisesta kännykkä kiinni etureidessä. Suurin osa loppuillasta kului onnellisen yhteiselon merkeissä, mutta yksi pieni sadoissa euroissa mitattava piikki omassatunnossa jaksoi säteillä kipeää tietoisuutta, vaikka olikin suljettuna riisihauteeseen ja pienissä paloissa kuivauskaapissa. [Mainittakoon jälkikäteen, että ZTE:n Blade 2 kestää oikein hoidettuna varsin hyvin vettä - neljä päivää myöhemmin viimeisetkin pisarakuviotalkavat jättää moitteettomasti toimivan älypuhelimen kosketusnäytön.]

Sohvamajoitus
Sunnuntaiaamuna heräsin ilman peittoa vieraan talon olohuoneen sohvalta. Tai no, talo oli tuttu ja yöpyminenkin oli tavallaan etukäteen sovittu, vaikka asunnon omistajat eivät paikalla olleetkaan. Pääasia on, että puitteet jäivät kuosiin ja kamat lähtivät matkaan.

Krapula
Tekisi mieli kirjoittaa itselle muistutus: krapulassa ei ole hyvä ihmisen matkustaa. Voisi sitten ironisesti hykerrellä omalle nokkeluudelleen, kun se tulee kuitenkin, mutta matka vain jatkuu. Sen kanssa ei auta kuin elää. Mutta onneksi minä määrään, minä päätän päivän.

Joka tapauksessa esilämmitys on nyt tehty ja tulevaa reiliä ajatellen mieli on vireä ja odottava. En tiedä, onko kaikkeen tullut varauduttua, mutta yllätyksiä ja uusia kokemuksiahan sinne mennään hakemaan, eikö?