Saan aika ajoin kuulla jonkun varsin odottamattoman henkilön seuraavan blogiani. Se on hieman yllättävää, mutta ennen kaikkea äärimmäisen piristävää. Sinä olet juuri tällainen lukija, odottamaton ja ilahduttava. Juuri sinä. Haluan tietää sinusta lisää.
Tämän Lukijat-sivun tarkoituksena on auttaa minua tuntemaan tukijoitani. Koska rakastan arvoituksia, haastan sinut kertomaan itsestäsi jonkin asian, joka voisi sinut minulle paljastaa kuitenkaan olematta liian ilmeinen. Se voi olla ihan mitä tahansa – yllätys on paras yllätys.
Kirjoita kerrottavasi kommenttiboksiin. Älä ihmettele, jos kommenttiasi ei heti julkaista, sillä roskapostisyistä viesti ilmestyy vasta minun hyväksyttyä sen.
Odotan yhteydenottoasi kuin teekkari toukokuuta! Älä jätä minua kuiville.
heinäkuu 23, 2009 at 10:34 pm
Terve!
Blogiasi luetuani ja tilitystäsi miettiessäni, en voi kuin hämmästellä.
Tämä on kuin toisinto inttivuodelta 1992 – 1993 Porin Prikaatissa.
Kävin itse samat tuntemukset ja kohtalot läpi muten sinä. Auk, RUK, tvälau ja kersantti ylennys…oma “kostoni”, johon liittyy mielitä hiveliä muistoja.
Muista, sotilaan elämä jatkuu myös reservissä. Aktiivisen kertausharjoitusputken (muista kerjätä pääsyä kertauksiin) jälkeen tvälläristä voi tulla vääpeli reservissä, RUKinkin pääsee käymään 14 vuotta intin jälkeen ja ihmettelemään, kun onkin rivissä ylivanhana, mutta kirkasotsaisena vänrikkinä.
Yhden ruokaketjun yläpäästä, yhden ruokaketjun alapäähän.
heinäkuu 26, 2009 at 4:22 pm
Terve vaan!
Tämäpä vasta mieltä hivelevä yllätys. Pystyn kyllä jotenkuten kuvittelemaan itselleni kohtalotovereita, vaikka sellaisiin en varusmiesaikana koskaan törmännytkään, mutta 16 vuoden takainen, ilmeisesti lähes täydellinen toisinto omasta kohtalostani – blogini harvaan lukijakuntaan eksyneenä – on ehdottomasti jotain, mikä saa minut ihmettelemään maailman pienuutta ja pitämään suupielet ylöspäin.
Kertausharjoituskutsua odotan kovalla innolla, ja saatan peräänkin ruveta kyselemään, jahka saan siviilielämäni taas kunnolla käyntiin. Nyt päällimmäisenä ajatuksena on rauhanturvatehtävät, jotka toteutuessaan varmasti sekoittavat elämäni jokaista pakkaa. Sitä odotellessa.
Rukkiin tuskin vaivaudun enää: meni jo. Vaikka on kai siinä yhdellä jos toisellakin kulunut vuosi tai 14 haaveen toteuttamisessa